Antti Kuokkanen
Siljansnäs on lähes uskomaton paikka. Sunnuntaiaamuna katselimme hotellin verannalta tyyntä Siljanjärven pintaa, taustalla metsän peittämät kukkulat, etualalla Siljansnäsin kylän punamullan väriset rakennukset. Yläpuolella pilvetön taivas ja aurinko, jonka paiste ennakoi yhtä parhaista kesäpäivistä. Näitä ihmetellessä tuli mieleen, että parhaat elämykset taitavat olla juuri tällaisia, ilmaisia ja lahjaa. Kun kävelimme sunnuntaiaamuna kylästä alas lentokentälle, lauantai-iltapäivän lentotapahtuma oli tuoreessa muistissa. Kentällä oli vieläkin kymmeniä koneita, vaikka ensimmäiset vieraat lähtivät jo lauantai-iltana ja lähteviä koneita oli ilmassa jo varhain sunnuntaiaamuna.
Lentotapahtumaan oli tullut pitkälti toistasataa konetta, etupäässä tietenkin Ruotsista, mutta myös naapurimaista. Suomen rekisterissä taisi olla ainakin 8 konetta, joista 4 Hyvinkäältä. Hyvinkään ilmailukerhon 2-paikkaiset, moottoripurjekone Grob 109B (OH-740, Tapio Kuittinen ja Heikki Sten), ultrakevyt Eurostar (OH-U410, Seppo Kaukiainen ja Antti Kuokkanen), tulivat puljana lauantaina Maarianhaminan kautta ja palasivat sunnuntaina. Suunnilleen samalla aikataululla kulki myös Jukolan pilottien Cessna (OH-CAM, Pentti Eväsoja, Annikki Nieminen ja Markku Niemi). MILKin Zephyr (OH-U635, Sami Myllymäki ja Pasi Ilola) oli lähtenyt jo perjantaina Malmilta, mutta joutui yöpymään Kumlingessa, koska Maarianhaminan kenttä meni tukkoon alapilven noustessa hyvin nopeasti kentän päälle.
Lentojen matkustusmukavuus ei saanut kovin paljoa pisteitä. Monta tuntia ahtaassa ohjaamossa, kun aurinko paistoi, hiki virtasi, kuulokkeet painoivat ja korvat kaipasivat purtsikan rauhaa, tasapainottui kuitenkin vaihtelevilla maisemilla ja reitin seurannalla. Ja viimeistään perillä unohtuivat loputkin vaivat nopeasti.
Pentti, joka ollut mukana useina vuosina, tuumaili vierailevien koneiden määrän pienentyneen parhaista ajoista ja olisi tälläkin kerralla nähnyt mielellään perinteisen näytelmän. Vaikka me ensikertalaiset taas ihmettelimme koneiden suurta määrää ja monipuolista ohjelmaa, meille kaikille jäi varmaan tuntuma, että olipa upea ilmailutapahtuma, joka oli hoidettu hyvin. Kaikenikäisille oli paikkansa, kukaan ei tuntunut jäävän syrjään. Kaikki ihmiset tuntuivat tavallisilta, mukavilta ja tarjontaa tuntui olevan jokaiselle, mutta niin, ettei kenenkään tarvinnut vetää hernettä nenäänsä.
Suurin piirtein kaikki vieraat ehtivät paikalle ennen klo 13 paikallista aikaa, jolloin kentän ilmatila suljettiin kahdeksi tunniksi lentonäytöstä varten. Lentonäytöksen jälkeen oli aikaa tepastella tutustumassa paikalle tulleisiin koneisiin ja valikoimahan oli mittava. Osa mukana olleista yöpyi kirjaimellisesti siiven alla, osa, mm. me Hyvinkään suunnasta tulleet Siljansnäsin kylän yläpuolisella rinteellä olevassa hotellissa. Hotelli oli muuten sekä edullinen että erinomainen. Se oli vastikään muutettu kylpylästä hotelliksi ja siksi hotelli(n johtaja?) kertoi, että vuoden päästä on tiedossa vielä parempaa.
Kahden tunnin näytöksen ohjelmasta kuuluu tietenkin kirjoittaa erillinen kappale, mutta nostan tässä vaiheessa kädet ylös yksityiskohtaisen selostuksen osalta, paikatkoot valokuvat puutteitani siltä osin. Tähän osuuteen kuuluivat ainakin kaksi isokokoista lennokkia, viiden RV koneen taitolentoryhmä ja purjekone LS4, jotka kaikki esittivät taitolentoa ja näyttäviä ylilentoja matalalla, kaikki savujen kanssa (ainakin yhden kerran Ruotsin lipun värisillä). Saab JAS 39 Gripenin näyttävät esitykset ja kova ääni sai jakamattoman huomion ja päätteeksi kone poistui paikalta kohoamalla pystysuoraan pilveen. Hercules-koneesta tuli ensin äänihavainto ennenkuin se tuli näkyviin puun latvojen takaa. Yllättävän monennäköiseen keikutukseen sekin pystyi. Gripenin ylilentoon oli ilmeisesti varauduttu, sillä monella leikki-ikäisellä oli jo valmiiksi korvillaan kuulosuojat.
Näytöksen jälkeen oli 4,5 tuntia vapaata aikaa, jolle kyllä löytyi monenlaista käyttöä. No joo, eihän se klo 19.30 alkanut Kräftsjärtssvängen (Ravunpyrstönlenkki) mikään vapaa-ajan vastakohta ollut. Isoon telttaan asettui 152 lipun etukäteen varannutta ja lisäksi ainakin 20 jälki-ilmoittautunutta eli melkoinen joukko. Ruoka oli seisovassa pöydässä teltan edessä. Rapuja ei voinut tilata etukäteen, vaan ne ostettiin erikseen käteisellä, 10 SEK/kpl (n. 1€/kpl). Jälleen sama vaikutelma: välittömän tuntuisia ihmisiä, puheen sorinaa, pieni orkesteri soitti musiikkia. Tunnelma oli vapautunut ja sää oli mielestäni paras mahdollinen. Bonus numerona tuli viiden RV koneen taitolentoryhmän uusi esitys, tällä kerralla mallia ilta eli kaikki valot päällä. Iltataivas oli parhaissa väreissään ja tarjosi ryhmän ylilennoille lähes liikuttavan kauniin taustan.
Puljalennon matkasta joitain numeroita: Kumpaankin suuntaan oli kaksi legiä, kumpikin n. 285 km. Maarianhaminassa oli välilasku, jolloin koneet tankattiin. Meren ylityksessä korkeutta oli 3000ft. Menomatkalla oli vastatuuli, lentoaikaa yhteensä hiukan yli 4 h, paluumatkalla myötätuuli, 3h 26min. Yksi kokemus oli, että riippumatta siitä, mikä on johtokone, hitaimman kannattaa lentää ensimmäisenä. Samoin koneiden keskinäisen yhteydenpidon varmistaminen on tärkeää, kuin myös yhteisesti tarkkaan sovittu reitti.
Paluumatkalla sunnuntaina jäi enemmän aikaa katsella alla näkyviä maisemia. Ahvenanmaan ja Turun saariston vesillä näkyi paljon purjeveneitä, moni varmaan nauttimassa viimeisestä lomapäivästään. Katseeni osui myös ystäväni mökkiin Rymättylässä. Pikkuriikkiseltähän se näytti, ja niin kuuluikin näyttää ilmasta käsin. Selvää ei saanut, oliko siellä edes kukaan paikalla, saatikka mitä ystävän perheelle kuuluu. Ajattelin, että sama pätee itse asiassa moneen muuhunkin – elämällä on monet kasvot.
Näin kirjoitti Antti Kuokkanen, kiitollisena siitä, että Hyvinkään ilmailukerhon ansiosta sain mahdollisuuden tämän viikonlopun kokemuksiin. Kuvat Antti ja Heikki.
Rapujuhlien kotisivut: www.siljansnasfk.com/bildgalleri/kraftstjartsvangen-2015/