Hiljaisin siivin
Taivas on valojen ja varjojen tanssia, huikeaa syvyyttä, silmänkantamattomiin jatkuvaa avaruutta, suurta hiljaisuutta. Siro, valkoinen, pitkäsiipinen purjekone on hiljaa suhiseva matkaaja, kuin lintu lintujen joukossa, kun se etenee pitkin liu’uin, jääden ajoittain kaartamaan nousevaan ilmavirtaukseen, keräämään korkeutta kuin näkymättömän käden kohottamana.
Purjelento on syntynyt lintujen katselusta. Siitä havainnosta, että siivekkäät pystyvät taittamaan valtavia matkoja liitäen ja nousten välillä ylemmäs ilmavirtojen mukana. Ensimmäiset yritykset rakentaa erilaisia lentokoneita ajoittuvat 1800-1900 -lukujen vaihteeseen. Pitkään kyse oli liitolennosta, jossa ei vapaan lennon aikana pystytty keräämään korkeutta. Muutaman kymmenen vuoden aikana kehittyi kuitenkin purjelento, jossa lentoonlähtöön käytetyn hinauksen päätyttyä moottorittomalla purjekoneella pystytään nousemaan useita kilometrejä ja taittamaan jopa yli puolentoista tuhannen kilometrin mittaisia matkoja.
Nykyiset, modernit purjelentokoneet on valmistettu lasikuidusta. Koneet ovat 1- tai 2-paikkaisia ja niille tyypillinen piirre ovat koneen muuhun kokoon nähden pitkät siivet. Purjekoneen liitoluku voi olla vaikkapa 1:40, mikä tarkoittaa, että optimaalisissa olosuhteissa ja nopeudella koneella voi liitää kilometrin korkeudesta 40 kilometrin matkan, ennen kuin saavuttaa maan pinnan.
Suomessa purjelennossa hyödynnetään pääasiallisesti termiikkiä, nousevia ilmavirtauksia, joita syntyy auringon lämmittäessä maata ja lämpenevän ilman alkaessa kohota ylöspäin. Parhaimmillaan hyvä purjelentokeli mahdollistaa useiden tuntien mittaisia lentoja. Aina ei hyvä sää kuitenkaan kanna kotiin saakka ja joudutaan turvautumaan maastolaskun tekemiseen: kone lasketaan sinne, minne se mahdollisimman turvallisesti saadaan sopimaan, usein pellolle. Suurin osa maastolaskuista tapahtuu onnistuneesti niin, ettei vaurioita synny. Kone voidaan pakata kuljetusperävaunuun ja viedä takaisin kentälle koottavaksi seuraavia lentoja varten.
Purjelento on yhteisöllinen laji. Vaikka taivaalla ollaan yksin tai korkeintaan kaksin, koneen taivaalle saaminen vaatii aina lisäksi vähintään hinaajan ja avustajan. Usein hyvinä lentopäivinä kentällä väkeä riittää paljonkin. Kiire ei saa olla. Paljon aikaa kuluu odotteluun, kaluston siirtelyyn, toisten auttamiseen ja erilaisiin kerhotöihin. Tämä kaikki on myös merkittävä osa purjelennon viehätystä.
Hyvinkäällä purjelentokausi päästään aloittamaan usein jo huhtikuussa ja se jatkuu säiden salliessa syksyisin aina lokakuulle saakka. Vuosittain lentoja kertyy n. 700. Kerhon toimintaan osallistuu aktiivisesti joitakin kymmeniä henkilöitä. Kerho kouluttaa uusia purjelentäjiä vuosittain ja kerhon kalusto soveltuu hyvin sekä peruslentämisen harjoitteluun että matka- ja kisalentämiseen. Tavallisen purjelentotoiminnan lisäksi järjestämme jatkokoulutusta ja lentoleirejä sekä talvikaudella akatemiailtoja, joissa keskustellaan erilaisista purjelentoon liittyvistä teemoista.