Retkeilyä lentäen – lähelle tai kauas
Alussa oli purjelento. Olivat purjelennon hiljaisuus, vapaus, luonnonvoimien varaan jättäytymisen pakko ja jännitys, sekä lopunviimein päämäärän suhteen aina jonkinlainen yllätetyksi tulemisen mahdollisuus. Olivat purjelennon yhteisöllisyyden ja lentopäivinä runsaankin ajankäytön tarve, Suomen kesässä lyhyet lentokaudet, sään vaatimukset pidempiä lentoja varten ja odottelua ilmaan pääsyjen välissä. Siitä se sitten heräsi jo purjelennon vasta saatua lajina kunnolla ilmaa siipiensä alle, kysymys – josko kuitenkin pitäisi olla myös moottori tekemään lentämisestä itsenäisempää, toisella tavalla vapaata?
Moottoripurjelento lähti vähitellen kehittymään, kun purjelennon parissa toimineet osaajat alkoivat kokeilla moottorin lisäämistä purjekoneisiin. Haave koneesta, jolla voisi nousta moottorin voimalla ilmaan ja moottorin sammuttamisen myötä lentää pidemmästi puhdasta purjelentoa, sai kuitenkin käydä pitkän tien ennen aitoa toteutumistaan. Nykyisin näitä itsestarttaaviksi nimitettäviä purjekoneita on käytössä jonkin verran. Niissä moottori taittuu rungon sisään purjelennon ajaksi (samoin kuin ns. kotiinpaluumoottorilla varustetuissa purjekoneissa), ja koneet luokitellaan purjelentokoneiksi. Moottoripurjelennoksi nimitettävä laji on kuitenkin lähtenyt kulkemaan purjelennon rinnalla vakaasti omaa polkuaan.
Moottoripurjelento on monin tavoin lähempänä moottori- kuin purjelentoa. Lentäminen näillä 1- tai 2-paikkaisilla koneilla, mopuilla, tapahtuu pääsääntöisesti moottorin ollessa käynnissä, vaikka moottori voidaankin pysäyttää lennolla. Kiinteästi esillä olevan moottorin ja koneen rakenteen vuoksi liito-ominaisuudet ovat tällaisessa tilanteessa kuitenkin selvästi heikommat kuin purjekoneella.
Englanninkielinen termi touring motor glider (TMG) kertoo paljon. Moottoripurjelento tarjoaa moottorilentämisen tapaan mahdollisuuden taittaa matkaa ennalta laadittujen suunnitelmien mukaan, tehdä lentoreissuja joko paikallisissa maisemissa tai pidemmälläkin aina naapurimaita myöten. Niin koulutukseen kuin lentotoimintaan liittyvät kustannukset ovat mopuilussa moottorilentämistä huomattavasti edullisemmat ja varsinkin esim. purjelentoa lentäneelle siirtymä mopuihin on helppo. Mopuilua on mahdollista harrastaa usein silloinkin, kun sää ei suosi purjelentoa. Mopulla pääsee ilmailemaan myös talvikaudella.
Hyvinkään Ilmailukerhossa koulutetaan joitakin moottoripurjelentäjiä vuosittain. Lentokoulutus toteutetaan 2-paikkaisella Super Dimonalla, jota käytetään myös hinauskoneena kerhon purjelentotoiminnassa. Kerhon toinen mopu on yksipaikkainen Pilatus. Pilatuksessa vanhalle purjelentokoneelle on annettu uusi elämä lisäämällä siihen moottori ja modifioimalla mm. laskutelineet. Pirteän punakeltainen Pilatus lentää ympäri vuoden ja sen omaleimaisen kuplavolkkarin äänen oppii pian tunnistamaan jo matkan päästä.